Chiara Lubich (1920 – 2008) ja yhtenäisyyden karisma: elämää muuttava julistus
Chiara Lubich, poikkeuksellinen nainen, joka toi häiritsevän uutuuden 20-luvun kirkkoon
Hänestä on kirjoitettu paljon. Nämä rivit on tarkoitettu henkilökohtaiseksi todistukseni Chiaran miljoonille ihmisille osoittaman julistuksen hedelmällisyydestä, mikä muutti heidän elämäänsä.
Olen italialainen focolarina ja olen asunut Keniassa vuodesta 2021 Mariapolis Pierossa, joka on yksi kolmesta Focolare-liikkeen linnoituksista Afrikan mantereella. Ensimmäinen näistä oli Kamerunin metsän sydämessä sijaitseva Fontem, jossa vuonna 1964 ryhmä lääketieteellisiä fokolarineja todisti evankelista rakkautta. Katolisen piispan kutsumana huolehtimaan unisairauksista ja vakavasta lapsikuolleisuudesta kärsivistä Bangwa-väestöstä he rakensivat sairaalan, jossa oli erikoisosastoja ja leikkaussaleja, lasten ja nuorten koulutusopiston sekä voimalaitoksen. Näin he elvyttivät kylän ja naapurikylien elämää ja uudistivat asukkaiden välisiä suhteita kristillisen rakkauden hengessä. Metsän sydämessä tapahtui ”ihme”, joka johti tämän kansan ja useiden muiden lähtemään kristillisen uskon ja veljeyden polulle.
Kuten Fontemissa, Jeesuksen sanojen ruumiillistuminen paikalliseen kulttuuriin ja elämään on henki, joka elävöittää Focolare-liikkeen eli Marian teoksen toimintaa ja rinnakkaiseloa, ei vain Afrikassa vaan kaikkialla maailmassa, 182 maassa viidellä mantereella. . Varhaiskristittyjen elämä inspiroi jäsenet ja kannattajat muodostaen evankeliumin uudistamia yhteisöjä ja veljessuhteiden rakentaminen katolisten, eri uskontokuntien kristittyjen, eri uskontoihin kuuluvien ja niiden välillä, jotka ilman mitään uskonnollista viittausta haluavat edistää yleismaailmallisten arvojen, kuten rauhan, oikeudenmukaisuuden ja luonnonsuojelun, suojelua. Kirkollinen liike, joka pyrkii edistämään yleismaailmallisen ykseyden ja veljeyden toteutumista, Jeesuksen unelmaa, Hänen testamenttiaan, joka ilmaistaan Isälle osoitetussa rukouksessa: 'Olkoon ne kaikki yhtä! Niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, olkoot hekin meissä yhtä." (Jn 17: 20-21)
Mutta mikä oli se kipinä, joka inspiroi kaiken tämän? Tapasin Focolare-liikkeen perustajan Chiara Lubichin yliopisto-opintojeni alussa. Jumalaan rakastunut nainen, joka osasi välittää intohimonsa yhtenäisempään ja veljellisempään maailmaan legiooneille ihmisille, nuorille ja vanhoille, maallikoille ja vihkiytyneille, kaikista kulttuureista ja sosiaalisista taustoista. Clare todisti Jumalasta elämällään, viisautellaan ja nöyryydellä sekä konkreettisella rakkaudellaan jokaista lähimmäistä kohtaan, jonka hän toivotti tervetulleeksi ikään kuin he olisivat ainoa ihminen maailmassa. Hän tiesi, kuinka saada jokaisesta ihmisestä paras irti, inspiroimalla niin monia viettämään elämänsä hyvin ollakseen lahja nykypäivän ihmiskunnalle, joka kärsii monista epäoikeudenmukaisuuksista ja haasteista, mutta joka samalla kaipaa rauhaa, solidaarisuutta ja yhteistä iloa.
Chiara syntyi Trentissä vuonna 1920. 23-vuotiaana hän pyhitti elämänsä Jumalalle: tämä oli tapahtuma tämän laajan kirkollisen liikkeen syntymän ja kukoistuksen takana. Toisen maailmansodan tuhoisassa tuhossa Chiara näkee kuinka kaikki romahtaa ja on "turhuuksien turhuus". Hänen sydämessään herää spontaanisti kysymys: "Mutta onko olemassa ihannetta, jota mikään pommi ei voi tuhota?" Vastaus on valoisa ja inspiroiva: "Kyllä on: se on Jumala. Hän haluaa pyhittää elämänsä Hänelle. Näin hän kommentoi kokemusta, joka muutti hänen ja monien muiden tarinan: "Sisäistä iloani ei voi kuvailla. Minulla oli vaikutelma: "Minä menin naimisiin Jumalan kanssa, menin naimisiin Jumalan kanssa." Ja minä sanoin: Mitä voi tapahtua? Odotan kaikkea, koska olen mennyt naimisiin Jumalan kanssa."[1] Chiara tunnusti aina Jumalan johdatuksen, toiminnan, suojelun ja huolenpidon liikkeen jokaisessa kehityksessä.
Chiaran kokemus on yksi niistä, jotka avasivat uusia näkökulmia 20-luvun kirkossa. Marian teos syntyi 20 vuotta ennen Vatikaanin toista kirkolliskokousta. Yhdessä muiden maallikoiden intohimosta syntyneiden impulssien kanssa se valmisteli ja ohjasi tietä ja sitten toteutti siinä ilmoitetun historiallisen käännekohdan. Läsnäolo ja maallikoiden tehtävän erottuvuus katolisessa kirkossa on yksi keskeisistä näkökohdista, joista Vatikaanin II kirkolliskokous puhui uutuuden sanoja, avataan uusi kirkollinen kevät, jota leimaavat liikkeet, yhteisöt ja maallikkoyhdistykset, jotka edustavat kirkon mariaanista profiilia. Liiton ja rukouksen elämästä Jumalan kanssa syntyi Chiarassa varmuus siitä, että Marian työn tulee olla maailmassa Marian läsnäolo ja jatkumo, joka nähdään mallina maallikoille, joka oivalsi lihaksi tulemisen ja toi Jeesuksen historiaan. ja kaikkiin inhimillisiin ulottuvuuksiin.
27. tammikuuta 2015 Chiara Lubichin autuaaksi julistamisen syy avattiin. Hän osoitti kaikille avoimen pyhyyden polun. Hän saa meidät ymmärtämään, että pyhyys saavutetaan tekemällä hetki kerrallaan Jumalan tahto, joka on jokaiselle erilainen eikä riipu elämäntilasta, pyhitettynä tai maallikkona, vaan rakkauden täydellisyydestä. Nunna, pappi, piispa, kotiäiti, opiskelija, yrittäjä: kaikki ovat Jumalan kutsumia maailmassa olemaan Hänen äärettömän rakkautensa kaikuja ja siksi pyhiä niin kuin Jumala on pyhä. "Olemme aina matkalla saavuttaaksemme pyhityksen. Ilman tätä päämäärää elämällä ei loppujen lopuksi olisi juurikaan merkitystä, koska Jumala, joka loi meidät, on myös kutsunut meidät pyhyyteen. Kaikkien miesten on pyrittävä tähän tavoitteeseen. Kutsu pyhyyteen on todellakin universaali. […] Jokaisen tulee saavuttaa oma täydellisyytensä. Ja ne, jotka pyrkivät siihen, saavuttavat tämän tavoitteen kulkemalla eri polkuja."[2]
Kirjailija: Luigina Stella Tomiola
[1] Luigi Bizzarrin haastattelusta RaiTren "Il mio Novecento" -ohjelmaa varten 13. elokuuta 2003
[2] v. C. Lubich, Maksan pilastri, Loppiano, 14. toukokuuta 1987, julkaisussa Id., Keskustelut collegamento telefonicossa, (Opere di Chiara Lubich/8.1), toimittanut M. Vandeleene, Città Nuova – Centro Chiara Lubich, Rooma 2019, s. 284
kuvat
- Luigina Stella Tomiola