Paavi Franciscuksen sanoma paastona 2023

By Cristiano Antonino On Helmikuu 20, 2023

Seuraavassa on teksti pyhän isän Franciscuksen paaston 2023 sanomasta aiheesta: "Paaston parannus ja synodaalimatka"

Paasto 2023, Pyhän Isän viesti: Paaston parannus ja synodaalimatka

Rakkaat veljet ja sisaret!

Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat kaikki Jeesuksen kirkastumisen episodista.

Siellä näemme Herran vastauksen siihen, että hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet häntä.

Vähän aikaisemmin Mestarin ja Simon Pietarin välillä oli ollut todellinen yhteenotto, joka tunnustettuaan uskonsa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, hylkäsi hänen ennustuksensa kärsimyksestä ja rististä.

Jeesus oli nuhtelenut häntä tiukasti: "Mene taakseni, Saatana! Sinä olet minulle skandaali, koska et ajattele Jumalan, vaan ihmisten mukaan!" (Mt 16:23).

Tämän jälkeen "Kuusi päivää myöhemmin Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle" (Mt 17:1).

Kirkastumisen evankeliumia julistetaan joka vuosi paaston toisena sunnuntaina

Tänä liturgisena aikana Herra vie meidät mukanaan erilleen.

Vaikka tavalliset sitoumuksemme pakottavat meidät pysymään tavallisissa paikoissamme ja usein toistuvissa ja joskus tylsissä rutiineissamme, niin paaston aikana meidät kutsutaan nousemaan "korkealle vuorelle" Jeesuksen seurassa ja kokemaan erityistä henkistä kurinalaisuutta – askeesia – Jumalan pyhänä kansana.

Paaston katumus on armon tukema sitoumus voittaa uskon puute ja vastustuskykymme seurata Jeesusta ristin tiellä.

Juuri näin Pietarin ja muiden opetuslasten oli tehtävä.

Syventääksemme tietoamme Mestarista, ymmärtääksemme ja omaksuaksemme täysin hänen pelastuksensa mysteerin, joka toteutuu täydellisessä itsensä antamisessa rakkauden innoittamana, meidän on sallittava hänen ottaa meidät syrjään ja päästävä irti keskinkertaisuudesta ja turhamaisuudesta.

Meidän on lähdettävä matkalle, ylämäkeen polulle, joka, kuten vuoristovaellus, vaatii vaivaa, uhrauksia ja keskittymistä.

Nämä vaatimukset ovat tärkeitä myös synodaalimatkalle, johon kirkkona olemme sitoutuneet.

Voimme hyötyä suuresti pohtimalla paaston katumuksen ja synodaalikokemuksen välistä suhdetta.

Jeesus ottaa "retriitillä" Tabor-vuorella mukanaan kolme opetuslasta, jotka on valittu ainutlaatuisen tapahtuman todistajiksi.

Hän haluaa, että tuo armonkokemus jaetaan, ei yksinäinen, aivan kuten koko uskonelämämme on kokemus, joka jaetaan.

Sillä yhdessä me seuraamme Jeesusta.

Yhdessäkin ajassa pyhiinvaeltajana koemme liturgisen vuoden ja paaston sen sisällä kulkien niiden rinnalla, jotka Herra on asettanut joukkoomme matkatovereita.

Kuten Jeesuksen ja opetuslasten nousu Tabor-vuorelle, voimme sanoa, että paastonmatkamme on "synodaalinen", koska kuljemme sen yhdessä samaa polkua pitkin, yhden Mestarin opetuslapsina.

Sillä me tiedämme, että Jeesus itse on tie, ja siksi kirkko ei tee niin liturgisella kuin synodin matkallakaan muuta kuin astuu yhä syvemmälle ja täydellisemmin Vapahtajan Kristuksen mysteeriin.

Ja niin päästään sen huipentumaan.

Evankeliumi kertoo, että Jeesus ”muuttui heidän edessään; hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo" (Mt 17:2).

Tämä on "huippu", matkan tavoite.

Nousunsa lopussa, kun he seisovat vuoristossa Jeesuksen kanssa, kolme opetuslasta saavat armon nähdä hänet kirkkaudessaan yliluonnollisessa valossa loistaen.

Se valo ei tullut ulkopuolelta, vaan säteili itseltään Herralta.

Tämän näyn jumalallinen kauneus oli vertaansa vailla suurempi kuin kaikki ponnistelut, joita opetuslapset olivat tehneet noustaessaan Taboriin.

Jokaisen rasittavan vuoristovaelluksen aikana meidän on pidettävä katseemme tiukasti kiinni polussa; kuitenkin lopussa avautuva panoraama hämmästyttää meitä ja palkitsee loistollaan.

Samoin synodaaliprosessi voi usein tuntua vaivalloiselta, ja toisinaan saatamme lannistua.

Mutta se, mikä meitä odottaa lopussa, on epäilemättä jotain ihmeellistä ja hämmästyttävää, mikä auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jumalan tahtoa ja tehtäväämme hänen valtakuntansa palveluksessa.

Opetuslasten kokemus Tabor-vuorella rikastui entisestään, kun kirkastetun Jeesuksen rinnalle ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka merkitsivät lakia ja profeettoja (vrt. Mt 17:3).

Kristuksen uutuus on samalla muinaisen liiton ja lupausten täyttymys; se on erottamaton Jumalan historiasta hänen kansansa kanssa ja paljastaa sen syvemmän merkityksen.

Samalla tavalla synodaalimatka on juurtunut kirkon perinteeseen ja samalla avoin uudelle.

Perinne on inspiraation lähde uusien polkujen etsimiseen ja liikkumattomuuden ja improvisoidun kokeilun vastakkaisten kiusausten välttämiseen.

Paaston parannuksen matkan ja synodin matkan tavoitteena on sekä henkilökohtainen että kirkollinen muodonmuutos.

Muutos, jonka malli on molemmissa tapauksissa Jeesuksen kirkastuksessa ja joka saavutetaan hänen pääsiäismysteerinsä armosta.

Jotta tämä muodonmuutos voisi tulla todeksi meissä tänä vuonna, haluan ehdottaa kahta "polkua", joita seurata, jotta voimme nousta vuorelle yhdessä Jeesuksen kanssa ja hänen kanssaan saavuttaa päämäärä.

Ensimmäinen polku liittyy käskyyn, jonka Isä Jumala osoittaa opetuslapsille Tabor-vuorella, kun he ajattelevat muuttunutta Jeesusta.

Ääni pilvestä sanoo: ”Kuulkaa häntä” (Mt 17:5).

Ensimmäinen ehdotus on siis hyvin selvä: meidän on kuunneltava Jeesusta.

Paasto on armon aikaa siinä määrin, että kuuntelemme häntä, kun hän puhuu meille

Ja kuinka hän puhuu meille? Ensinnäkin Jumalan sanassa, jonka kirkko tarjoaa meille liturgiassa.

Älköön tuo sana putoako kuuroille korville; jos emme voi aina osallistua messuun, tutkikaamme sen päivittäisiä raamatullisia lukemia, jopa Internetin avulla.

Raamatun lisäksi Herra puhuu meille veljiemme ja sisartemme kautta, erityisesti hädänalaisten kasvoissa ja tarinoissa.

Sanonpa vielä jotain, mikä on sangen tärkeää synodaaliprosessin kannalta: Kristuksen kuunteleminen tapahtuu usein kuuntelemalla veljiämme ja sisariamme kirkossa.

Tällainen keskinäinen kuuntelu joissain vaiheissa on ensisijainen tavoite, mutta se on aina välttämätön synodaalisen kirkon menetelmässä ja tyylissä.

Kuultuaan Isän äänen opetuslapset ”makasivat maahan ja pelkäsivät kovasti. Mutta Jeesus tuli ja kosketti heitä sanoen: "Nouskaa, älkääkä peljätkö."

Ja kun opetuslapset nostivat silmänsä, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.” (Mt 17:6-8).

Tässä on toinen ehdotus tälle paastolle: älkää turvautuko uskontoon, joka koostuu poikkeuksellisista tapahtumista ja dramaattisista kokemuksista, koska pelkäätte kohdata todellisuus ja sen päivittäiset kamppailut, sen vaikeudet ja ristiriidat.

Valo, jonka Jeesus näyttää opetuslapsille, on pääsiäisen kirkkauden odotusta, ja sen täytyy olla oman matkamme päämäärä, kun seuraamme "Häntä yksin".

Paasto johtaa pääsiäiseen: "retriitti" ei ole päämäärä sinänsä, vaan keino valmistaa meitä kokemaan Herran intohimo ja ristin uskossa, toivossa ja rakkaudessa ja siten saavuttamaan ylösnousemus.

Myös synodaalimatkalla, kun Jumala antaa meille tiettyjen voimakkaiden yhteyskokemusten armon, meidän ei pitäisi kuvitella, että olemme perillä – sillä sielläkin Herra toistaa meille: "Nouse, älkääkä peljätkö".

Menkäämme siis alas tasangolle, ja vahvistakoon kokemamme armo meitä olemaan "synodaalisuuden käsityöläisiä" yhteisöjemme tavallisessa elämässä.

Rakkaat veljet ja sisaret, Pyhä Henki innostakoon ja tukekoon meitä tänä paastona nousussamme Jeesuksen kanssa, jotta voisimme kokea hänen jumalallisen loistonsa ja siten uskossa vahvistettuina pysyä matkallamme hänen kanssaan, hänen kansansa kunnia ja valo kansoista.